Pitkis-Sportin historia

Pitkis huolto 1990-2005

Meitä Pitkisläisiä kohtasi suuri suruviesti 31.1.2005. Leirin pidetty huoltopäällikkö Jorma "Joppe" Sihvonen oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen äkillisen sairauskohtauksen vuoksi. LiikU ry ja Pitkis-leirin väki muistaa sinua lämmöllä ja lähettää syvän osanoton perheellesi ja läheisillesi.

Ystäväni Joppe!

Meillä kaikilla on omat henkilökohtaiset muistomme sinusta Joppe. Minun omat muistoni alkavat kesästä -90, kun sain tehtäväkseni toteuttaa Pitkis-liikuntaleirin ensimmäistä kertaa. Silloinen leirin johtaja Aarne Repo oli pyytänyt sinut, toisen ensikertalaisen, huolehtimaan leirimme huoltotoimista. Niin alkoi kahden "leiriuntuvikon" ikuinen ystävyys, josta sain nauttia aina äkilliseen poismenoosi asti. Muistan kuin eilisen päivän sanasi ja kättelysi ensimmäisen yhteisen leiriviikon alussa. "Työkaverit ja tuttavat puhuttelevat minua Jormaksi, ystäville olen Joppe."

Sain tuntea sinut 15 -vuotta ja yhteisiä kokemuksia kertyi ulkomaanmatkoista viikottaisiin pelivuoroihin ja leirimyrskyihin asti. Olit luotettava ja uskollinen ystävä, jolle koti ja perhe oli tärkeä elämän peruspilari. Sait olemuksellasi luotua ympäristöösi hyvää ilmapiiriä ja iloista mieltä, olit tärkeä osa Pitkis-henkeä ja sen luontia.

Sinuun Joppe liitän läheisesti myös huumorin jota viljelit pilke silmäkulmassa puhuessasi niin, että kuulijalta saattoi kulua hetki tajuta leikinlaskusi. Muistan lämmöllä sitä hienoutta, jota sinussa ihmisenä oli: vaatimattomuutta, luotettavuutta, ujouttakin, mutta ennenkaikkea yksinkertaista tervettä suhtautumista elämään ja kanssaihmisiin. Olit ihminen, johon pystyi tuketumaan kaikissa elämän asioissa.

Teit vuosien saatossa valtavasti töitä Pitkiksen ja yleensä Satakuntalaisten lasten liikunnan ja hyvinvoinnin eteen, kiitos siitä! Pidit tärkeänä asiana jatkuvuutta Pitkiksellä. Iloitsit erityisesti niistä ihmisistä, jotka saapuivat laillasi uudestaan leirille vuosi toisensa jälkeen. Pitkis oli sinulle sydämen asia ja olen varma, että toivot siltä osin samojen perinteiden jatkuvan!

Pitkis oli meille kahdelle viikko ystävien kesken! Sadat yhteiset mieleenpainuneet kokemukset hehkulamppuja syövästä Kokemäkeläisestä, aina pitkin Satakuntaa yöllä etsittyihin hyla-jogurtteihin asti. Lupasimme toisillemme, että kun ura leirillä aloitettiin yhdessä, niin se lopetetaan myös yhdessä. Sinä pidit lupauksesi.

Olen ylpeä ja kiitollinen, kuten varmasti me kaikki Pitkisläiset siitä, että olemme kerran saaneet tuntea sellaisen ihmisen kuin sinä Joppe. Hyvän ihmisen muisto ei myöskään koskaan häviä, vaan saamme pitää sinut muistoissamme koko oman elämämme ajan.

Lepää rauhassa!
Ystäväsi Jukka "Jukkis" Pelkonen

Jorma Sihvonen
Pitkiksen huoltopäällikkö 1990-2005


Pitkis leiripäällikkö 1997-2014 ja 2018

Jurkka Virtala
Pitkiksen salibandyleirin kouluttaja 1994-1995, ohjelmapäällikkö 1996, leiripäällikkö 1997-2014, kehittäjä 2015-2017, leiripäällikkö 2018 ja kehittäjä 2019-

Pitkis-järjestely 1997-2005

Arto Sihvonen
Pitkiksen järjestelypäällikkö 1997-2005


Pitkis-tiedotus 1999-2005

Kahdeksan vuotta Pitkiksellä. Kun muistelen ensimmäistä puhelinsoittoani leiripäällikkö Jurkka Virtalalle, tuntuu uskomattomalta, että siitä on jo kuusi vuotta aikaa. Olin kahtena kesänä osallistunut Kokemäellä aikuinen-lapsi-leirille tyttäreni kanssa, mutta jostain syystä en halunnutkaan vain jäädä kotiin, kun hän siirtyi kolmantena kesänään SVoliin. Olinhan aikoinani niin hiihdon kuin judon parissa tottunut leireilemään, ja Pitkis-leireillä oli jälleen vanha kipinä syttynyt. Niinpä soitin Jurkalle ja kysyin, missä hän tarvitsisi ei vielä aivan kokonaan rupsahtanutta äidinkielen opettajaa. Jurkka oli hetken hiljaa ja tempaisi jostain takataskustaan vastauksen: kioskilla ja tiedotuksessa. Niin syntyi Pitkis-tiedotus!

Kesän 2000 leirin ajan tiedottaminen tarkoitti sitä, että kirjoittelin illat ylipitkiä juttuja kannon päässä Kivistön Jimmyn ohjelmakopin vieressä ja päiväajat myin karkkia kioskilla. Sillä leirillä opin tunnistamaan miltei jokaisen yli tuhannesta tenavasta: kioskilla kun tapaa jokaisen! Samalla aloin päästä jyvälle Pitkiksen uskomattomasta hengestä: vain kolmelle nuorelle miehelle jouduin huomauttamaan, miten kioskijonossa käyttäydytään - kolmelle yli tuhannesta lapsesta! Ja heillekin vain kerran. Seuraavina vuosina Pitkis-Sportin tiedotus eteni kannonpäästä sisätiloihin, nettiyhteydestä tuli kiinteä ja lopulta Leirinetti sai aivan omat sivutkin. Tiedotusryhmä myös kasvoi: enimmillään meitä hikoili juttujen ja kuvien parissa kolme ihmistä, monesti vain kaksi. Yhteisistä hikipisaroista kiitän Kallea, Merjaa, Karia ja Anna-Liisaa.

Työnkuvaan kuului saada mahdollisimman monen lapsen ja kouluttajankin ajatuksia ja iloisia ilmeitä nettiin, jotta lukija voisi niihin sitten talven aikana palata seuraavaa leiriä odottaessaan, ja täytyy sanoa, että työ oli antoisaa: tiedottaja sai aina ystävällisen vastaanoton, minne hän vain kameroineen ilmestyikin - ja breakdancen joukolta myös aina kunnon show'n! Tiedotukselle kuului tietysti myös muiden medioiden ja muiden leirillä toimivien avustaminen tarpeen mukaan. Kiitollisin avustettava lienee kuitenkin ollut se pieni yleisurheiluleirin poika, jonka kanssa kerran pengoimme teltan läpi löytääksemme hänelle oikeanlaiset harjoittelukengät - ja silloin, sinä päivänä ja sinä kesänä, tunsin varmasti olleeni hyödyksi, kun hän ponkaisi muiden jälkeen kenttää kohti ja kun hätä oli muuttunut hymyksi.

Itse pääsin kyselemään historiallisena Pitkis-Sportin 40-vuotiskesänä vanhoilta johtajilta, mikä heidän mielessään oli jäänyt päällimmäiseksi muistoksi leireiltä. Jos minulta kysyttäisiin sitä nyt, vastaisin ehkä, että se tulvaleiri, jolloin leiri autioitui yhdeksi yöksi, jolloin Suomen tietotoimistosta soitettiin aamuviideltä, jolloin en nukkunut silmäystäkään - ja joka jo seuraavana päivänä oli muuttunut suureksi seikkailuksi. Hetken mietittyäni vastaisin kuitenkin, että päällimmäisenä Pitkikseltä jäävät mieleen ne suurenmoiset ihmiset, joihin olen saanut tutustua, sekä 1500 jalkaparin iloinen töminä. Kyynisestä ja kiireisestä aikuisten maailmasta ei löydy kovin monta paikkaa, jossa vallitsee auttamisen henki ja iloisen tekemisen meininki, mutta Pitkikseltä se löytyy: kovia kyynärpäitä ei siellä tarvita.

Liikkumisen riemua koko Pitkis-väelle tänäkin kesänä - ties vaikka tavattaisiin hernekeittojonossa!

Sirpa Pigg-Aulamo (kirjoitettu keväällä 2006)
Pitkiksen tiedotuspäällikkö 1999-2005


Pitkis-ohjelma ja järjestely 1999-2008

Juha-Matti " Jimmi" Kivistö
Pitkiksen ohjelmapäällikkö 1999-2005 ja
järjestelypäällikkö 2006-2008
Pitkis-Neuvos vm. 2009


Tapahtumat

P��yhteisty�kumppanit