Pitkis-Sportin historia
Pitkis 1973-1987
Aloitin Pitkis-Sport leirillä käymiseni 1973 Nuorisojohtajakurssi I:ltä, josta alkoi myös kiinnostukseni ohjaajatehtäviin. Voimisteluopettajani Matti Lahtinen Eurajoelta innosti minut Pitkikselle ja jo seuraavana syksynä aloitin urheilukoulun ohjaamisen Eurajoen Veikoissa. Tärkeintä on varmaan edelleenkin, että seurat antavat heti syksyllä nuorisojohtajille ohjaustehtäviä, jotta innostus säilyisi. Monia nuorisojohtajia toimii tälläkin hetkellä merkittävissä seura-, alue- ja liittotehtävissä. Opiskeltuani Pajulahdessa mietin, että sieltä saatuja opetusharjoitusmenetelmiä pitäisi tuoda myös NJ kurssille, ja sitten ne otettiinkin käyttöön 1979. Olin myös opiskeluaikanani tehnyt tutkielman Satakunnan Liikuntaopiston rakentamisesta urheiluseurojen kannalta. Lähes 80 prosenttia seuroista oli valmis käyttämään tulevan opiston tiloja leirivalmennuksessa ja muissa koulutustehtävissä.
Koko 1980-luvun alkupuoli tehtiin erilaisia tempauksia ja vaikutettiin päättäjiin, että opisto saataisiin Satakuntaan. Sitten se saatiinkin ja majoitusolosuhteet ja ulkoliikuntapaikat kehittyivät, mutta valitettavasti sisäliikuntahallia ei saatu. Pitkis-Sport -liikuntaleiri oli kuitenkin tärkein väline, jolla opiston saamista perusteltiin Pitkäjärvelle. Valitettavasti Kokemäen kaupunki osaltaan ja toisaalta muut Satakunnan kunnat eivät halunneet satsata yhteiseen liikuntaopistoon, ja niin opisto ajautui selvitystilaan. Paljon tehtiin töitä opiston saamiseksi, mutta keinoja sen säilyttämiseksi ei löytynyt.
Merkittäviä Pitkiksen kehittämistoimenpiteitä oli myös se, että haettiin liikuntapaikkoja Pitkäjärven ympäristöstä; Kokemäen keskustan koulut ja kentät, Huittinen ja Järilän maastot ovat monelle leiriläisille tuttuja paikkoja. Bussikuljetukset näille suorituspaikoille olivat kuitenkin lyhyitä ja sinne vietiin myös ruuat. Tämä päätös lisäsi osanottajamäärät heti uusille sataluvuille.
Minun aikani alkuvaiheessa leirin yleisohjelmassa oli vain iltanuotio, disko, Pitkäjärven ympärijuoksu, testirata ja jotain muuta, mutta 80-luvun puolivälissä alkoi leirin yleisohjelmaan tulla joka päivä erilaisia vaihtoehtoja: vaihdeltiin ja kokeiltiin eri lajeja, oli erilaisia näytöslajeja, huippu-urheilijoiden vierailuja ym. Leiristä tuli todellinen monipuolisuusleiri.
Pitkis-Sportilla on ollut merkittävä vaikutus koko maakunnan liikunta- ja urheilutoimintaan. Tällä hetkellä se on nykyaikainen "Pitkis-tuote", joka toimii ympärivuotisesti ja tulijoita olisi vaikka kuinka paljon.
Tapio Saarni (kirjoitettu keväällä 2003)
leiripäällikkö 1980-1987
Kuva on vuodelta 2003. Tapio Saarni on takarivissä ensimmäisenä vasemmalla. Kuvassa on Pitkiksen yhteistyökumppaneita vahvistettuna Pitkis-konkari Hannu Aaltosella (takarivissä toinen oikealta),Kokemäen kaupungin johtaja Martti Jalkasella (alh. toinen vas.), SVUL Satakunnan Piirin pitkä-aikaisella puheenjohtajalla Tapani Liskillä (alh. toinen oik.), Leirin johtaja Kati Koskelolla (alh. ensimmäinen oik.) sekä leiripäällikkö Jurkka Virtalalla (alh. ensimmäinen vas.).
Pitkis leirin johtaja 1980-1985
Tultuani nimetyksi vetovastuuseen piirin nuorisotoiminnasta vastaavan NUORISOVALIOKUNTAAN teimme aluksi perustavaa laatua olevan päätöksen: Satakunnassa riittää yksi jalkaväkiyksikkö. Lasten ja nuorten kesäleiritoimintaa lähdettiin kehittämään leiriläisten ehdoilla. Päätöksen on aika osoittanut oikeaksi. Leirillä viihdytään ja siinä sivussa opitaan perusasioita siitä, kuinka hieno maa meille on annettu asuttavaksi. Liikunta kaikissa muodoissaan valittiin koulutuksen pääteemaksi. Silloin keskusjärjestömme suhtautuminen oli varsin nuivaa tämänlaiseen monipuoliseen nuorisotoimintaan.
Yhteistyökumppaneita leirillemme etsittiin ja löydettiinkin muista järjestöistä ja naapuripiireistä. Kansainvälisyyttäkin saatiin kokeilla. Leirin kasvaessa ruokahuolto alkoi muodostua ongelmaksi. Ammattikoulun avulla saatiin varsinainen ruokahuolto järjestykseen. Ravintoketjun luovutuspää huoletti vastuuvetäjiä. Monissa kokouksissa jouduttiin puhumaan liian kanssa p-sta. Eräänä ratkaisuna kokeiltiin ns. tyhjökäymälää. Se oli varsinainen keksintö: päivällä käyttäjät pelkäsivät laitosta ja yöllä leirin johto huolsi laitteistoa, josta ei ymmärtänyt yhtään mitään!
Eräänä rankkasateisena ulkopäivänä sain ansaitsematonta kiitosta leiriläisten vanhemmilta heidän tultuaan pelastamaan lapsiaan rajuilman kourista. Huolestuneille vanhemmille kerroin leirin olevan Pamauksen lavalla, olihan diskoilta. Kaatosateesta huolimatta diskohileet ja muut varusteet oli pyntätty ylle. Musaan antoi lisäpotkua raju ukonilma. Disko on yksi leirin hienommista perinnejutuista.
Keskusjärjestömme puheenjohtaja kauppaneuvos Jukka Uunilakin kävi vierailulla. Hän ihasteli leirin ulkoasua ja moitteetonta järjestystä ruokailussa. Samoin leiriläisten käyttäytyminen sai kiitosta. Ylivoimaiseksi jäi puheenjohtajalle leirijohdon teltassa asumisen ymmärtäminen. Huippu-urheilijoiden vierailut olivat tähtihetkiä, samoin julkkisvierailijat saivat suuren suosion. Uma Aaltonen opetti leiriä asioissa, joihin ei varsinaisesti lajiharjoittelussa törmää.
Muistettavaa riittää vanhainkotiin vietäväksi. Leiriystäviin törmää kaikkialla maakunnassamme. Ollessani jokunen vuosi sitten silmäleikkauksessa kysyi leikkaava naispuolinen kirurgi kesken leikkauksen, mitä oli ollut se kamala mössö, jota leirikasteen yhteydessä olin hänelle syöttänyt. Oli tarkan vastauksen paikka, olinhan kiinnitettynä leikkauspöytään liikkumattomaksi ja kirurgilla veisti kädessä. Kaivoin nopeasti muististani luettelon eri mausteista, jotka hengenhädässä luettelin . Vastaus tyydytti, sillä silmässäni on edelleen näkökyky tallella.
Toivotan korkeimman siunausta sille työlle, jota maakunnassamme lasten ja nuorten hyväksi tehdään edelleenkin Pitkis-Sport -leirin avulla. Urheilua ovat kohdanneet monet uhkatekijät, joita JOTAVA- koulutuksessa emme rohjenneet laskea edes todellisiksi. Sanoin esitelmässäni Kankaanpäässä lähes kaksi vuosikymmentä sitten: "Urheilu aatteena kuolee heti, kun nuoriso jättää sen". Olen edelleen samaa mieltä!
Raimo Kotsalo (Sukunimeni oli aiemmin Salo, mutta olen ottanut sukumme vanhan nimen käyttöön.) Kirjoitettu keväällä 2003.
Leirin johtaja 1980-1985
