Pitkis-Sportin historia
Pitkis toimisto 2000-
Sari Laaksonen leirin toimistovastaava / toimistopäällikkö 2000-
Pitkis leirin johtaja 2001-2005 osa 1
Pitkis-urani alkoi 7-vuotiaana taitoluisteluleiriläisenä, silloin ei ollut jäähallia missä harjoitella, vaan teimme kuivaharjoittelua. Kaivoimme voikuopat missä jokainen säilöi omat margariininsa ja jokaisella oli mukana myös omat sokerit mitkä otettiin ruokailuun mukaan. Erittäin hauskaa oli heti ensimmäisestä leiristä alkaen ja siitä tämä taival alkoi. 13-vuotiaana nuorisoleirille ja 15-vuotiaana Nuorisojohtajakursseille. Ohjaajakokemukseni alkoi karttua heti NJ- kurssien jälkeen olinhan jo Pitkiksen koukussa, toimin nuorisoleirin, NJ-2/LUK-leirien ja NJ-1 vetäjänä monia kertoja. Vuonna 2000 minulta kysyttiin halukkuutta ryhtyä leirin johtajaksi ja sitä ei kauan tarvinnut harkita olihan se joskus jo mielikuvissa käynyt ja se on hieno huipennus omalle Pitkis-uralle, jonka jälkeen voi vaikka palata takaisin leiriläiseksi oman lapsen kanssa.
Sain seurata vuoden 2000 leirin ajan Kari Tuomisen toimintaa leirin johtajana tietäen, että seuraavana vuonna itse olen hänen paikallaan se auttoi paljon. Leiri oli hyvissä voimissaan, nuoret ovat taas löytäneet telttaleirin riemun, onhan sana SEIKKAILU nykyään in. Todellinen Pitkiksen vesiseikkailu koettiin viime kesänä kun leiri tulvi "ukkoskuuron" seurauksena niin, että suurin osa leiriläisistä nukkui viimeisen yönsä sisätiloissa. Pitkis 2002 jää historiaan ja sen varmasti muistavat kaikki leiriläiset ja ohjaajat.
Uusia lajejakin on tullut Pitkiksen valikoimaan kuten Cheerleader ja Breakdance, tämä on nykypäivää, miltähän Pitkis näyttää 20 vuoden kuluttua? Kiitos koko leiriorganisaatiolle hienosta työstä Pitkiksen hyväksi. Pitkis elää!
Kati Koskelo
Pitkiksen leiriläinen, nj, lajijohtaja, nj-kouluttaja, Leirin johtaja 2001-2005 (juttu kirjoitettu kesällä 2003)
Pitkis leirin johtaja 2001-2005 osa 2
Viisi kesää Pitkis - Sport- leirin johtajana on takanapäin. Vuonna 2000 minulta kysyttiin halukkuutta ryhtyä Pitkis- Sport- leirin johtajaksi vuoden 2001 leiristä alkaen. Myönteinen päätös oli helppo tehdä, olinhan ollut leirillä jo 15 kertaa eri tehtävissä. Leiri oli tuttu ja aikaa seuraavaan leiriin oli reilu vuosi. Oli erittäin hienoa, että sain seurata koko edellisen leirin entisen leirin johtajan tehtäviä ja toimia.
Kaikki leirit olivat todella erilaisia, ensimmäinen leiri meni hieman tunnustellessa ja oppiessa lisää omasta tehtävästäni, onneksi tukena oli mahtava päällikköporukka ja hyviä ohjaajia. Toinen leiri oli varmasti se ikimuistoisin koko Pitkiksen historiassa, "tulvaleiri". Odotin esikoistamme seitsemännellä kuulla ja viimeisenä iltana alkoi sataa kaatamalla ja vettä tuli ja tuli, ensin yritimme lapioida ojia telttojen ympärille, sitten isompia kuoppia ympäri leirialuetta, ei auttanut. Pidimme palavereja ja päätimme turvautua apujoukkojen hankkimiseen hätäapupyynnön muodossa. Leiriläiset evakuoitiin diskosta ja leirialueelta Pitkis-hallin kautta Kokemäen kouluille. Onneksi kaikki meni hyvin ja oli ihanaa kuulla lasten positiivisia kommentteja seuraavana aamuna sekä leirin jälkeen vanhemmilta positiivista palautetta. Luonnon voimillehan me emme voi mitään, se on tullut tutuksi viime vuosien aikana.
Vuosi toisensa jälkeen, jopa "tulvaleirin" jälkeenkin ollaan tehty ennätyksiä leiriläisten määrässä, kuten viime kesänäkin. Tähän on hyvä päättää oma leirin johtajuuteni, leiri on voimissaan ja on ammattitaitoinen seuraaja tulossa leirin johtajaksi. Tulemme varmasti myös ensi kesänä leirille koko perhe, Juha töihin, Jenni kummisedän kanssa aikuinen-lapsi-leirille ja minä sekä joulukuussa syntyvä kuopuksemme vierailemaan. Toivotan oikein antoisia vuosia Pitkis- leirin organisaatiolle ja tulevalle leirin johtajalle Jari Huttuselle ja KIITOS !!!
Kati Koskelo
leirin johtaja 2001-2005 (juttu kirjoitettu syksyllä 2005)
Katin leirielämä jatkuu ja Pitkiksiä on takana vuonna 2017 jo 32.
Pitkis-turvallisuus 2002-2006
Turvallisuusryhmän alkutaival; turvaa ja valvontaa Pitkisläisille.
Pääsin aikuisiällä takaisin Pitkikselle - kiitos tuolloin vanhimman lapsemme Tiian. Eräänä kesänä 90 -luvulla löysimme itsemme Aikuinen ja lapsi -leiriltä. Ja se oli menoa. Meille molemmille oli siitä leiri-kesästä lähtien selvillä, että Pitkis tulee kuulumaan kesiimme jatkossakin. Ja niin kävi minulle ja Tiialle, että meistä on tullut vannoutuneita Pitksiläisiä! Samoin kävi perheemme muille lapsille; Astalle, Sakarille ja Mirjamille - Pitkis kuuluu heidänkin kesäänsä joka vuonna.
Tuon ensimmäisen leirikesämme jälkeen löysin itseni puuttumasta leiriturvallisuuteen liittyviin asioihin kesäisin Pitkiksellä. Tämä siitä syystä, että poliisikoulutuksen saaneena halusin jakaa Pitkisläisille omaa turvallisuutteen liittyvää erityisosaamistani. Ja kuin tyhjästä, Pitkikseen turvallisuusryhmä sai alkunsa vuosituhannen vaihteessa. Samassa yhteydessä sain kutsun leirin johtoryhmään. Turvapäällikkönä toimiessani olin aidosti ylpeä turvaryhmästä ja sen asemasta leiriorganisaatiossa.
Olen saanut kokea rikasta leirielämää turvapäällikkönä; yhteistyötä leiriorganisaation ja viranomaisten kanssa leirin valmisteluun liittyvissä tehtävissä, liikenteen ohjausta, uimavalvontaa, öisiä "seikkailuja" leiriläisten kanssa, tulvaleiri, turvallisuusopas, turvavartti ja koulutustehtävät. Aivan ihania ja ikimuistoisia kesiä, jotka vetävät vertoja lapsuuden kesämuistoille!
Sain olla viimeisen kerran leirin johtoryhmässä viimeisimmän turvapäällikön tehtäväni kautta vuonna 2006. En tiedä olisinko tuolloinkaan vielä halunnut luopua tehtävistäni, mutta esteekseni nousivat voimassa oleva poliisilaki, sekä perheemme neljästä lapsestamme kaksi nuorinta, pienet kaksoset. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että uusi ihminen ja sitä kautta uudet näkemykset ja osaamisalueet ovat aina tervetulleita, Pitkiksellekin.
Paljon, mahdottoman paljon on tapahtunut edistymistä turvaryhmän toiminnassa. Tällä hetkellä turvaryhmän toiminta on lähes "ammattimaista" näkymätöntä ja näkyvää järjestyksenvalvontaa, toisaalta yhtä lailla elämistä ja olemista yhtenä "leiriläisenä". Mielestäni turvaryhmä on saavuttanut sellaisen aseman Pitkis -organisaatiossa, että sillä osaamisella joka ryhmällä on, voimme turvallisin mielin viedä Pitkistä kohti uusia liikuntaelämyksiä tulevinakin vuosina!
Anne-Maarit Niemi (kirjoitettu keväällä 2007)
Pitkiksen turvallisuuspäällikkö 2002-2006
Pitkis ohjelma 2006-
Juha Koskelo
Pitkiksen ohjelmapäällikkö 2006-
Pitkis tiedotus 2006-2014
Juhani Lukka
Pitkiksen tiedotuspäällikkö 2006-2014
Pitkis-turvallisuus 2007-2008
PITKIS -historiikkiin muistelua omasta ajastani johtoryhmässä.
Olin turvallisuuspäällikkönä 2 perättäisellä leirillä vuosina 2007 ja 2008. Mieliin painuvinta oli luonnollisesti ensimmäinen turvallisuuspäällikkövuosi, kun tehtävä oli uusi ja johtoryhmätyöskentely Pitkis- organisaatioissa ei ollut tuttua. Vuonna 2007 oli teemana leirillä turvallisuus ja se näkyi myös johtoryhmän työssä. Kaikkiin tapahtumiin pyrittiin ottamaan sivujuonteena turvallisuus jollakin lailla mukaan. Tämä näkyi mm. "turvavartin" korostamisena leiriläisten ensimmäisen illan leirirutiineihin. Lisäksi leiriläiset käytettiin katsomassa vaaratilanteiden varalta kokoontumispaikkaa (pitkishalli) ja kerrottiin vahvuusilmoituksen tärkeydestä ohjaajille.
Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista oli kouluttajapalaverissa 2007 näytetty alkusammuttimen käyttö. Kukaan ei ollut ajatellut, että pieni käsisammutin aiheuttaa niin suuren savupilven, että palaveri jouduttiin keskeyttämään useaksi minuutiksi. Turvallisuuspäällikön olisi luonnollisesti pitänyt osata huomioida tämä ennalta.
Toinen muistoja aiheuttanut turvallisuustilanne oli susihavainto Säkylässä (2007) vain muutama kilometri meidän liikuntaleiristä. Sain muutaman puhelun pelokkailta vanhemmilta, eli onko nyt meidän lapset turvassa telttamajoituksessa ja miten yövartio on järjestetty? Pidin kouluttajapalaverissa asiasta infon ja vakuuttelin lasten olevan turvassa myös yöaikana.
Yhteistyö "seinänaapuriemme" eli Karavaanarien kanssa. Useaan kertaan vein pyörällä ruokaa heille ja kävimme leirin johtajan kanssa luomassa hyvät suhteet naapureihin. Ruoka tuntuikin olevan heille päivän yksi odotetuimpia kohokohtia.
Vuonna 2008 oli hyvä idea palauttaa johtoryhmä vastaan nuorisojohtajakurssin välinen leikkimielinen lentopallo-ottelu leiriohjelmaan. En tiedä oteltiinko vuonna 2009 ottelua, mutta tämä on yksi keino leiriläisten ja johdon välistä vuorovaikutuksen lisäämistä. On mielestäni tärkeää, että myös johtoryhmä näkyy leiriläisille osallistuvina liikkujina. Onhan kyse kuitenkin liikuntaleiristä. Lajin ei tarvitse olla lentopallo, mutta jokin yhteistapahtuma olisi syytä säilyttää. On kuitenkin myös muistettava, että kaikilla tulee olla hauskaa, ei vain johtoryhmällä. Jos näin ei pystystä asiaa hoitamaan, niin sitten tilaisuudet on lopetettava.
Itse johtoryhmän työstä ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Leirin valmistelu alkaa jo hyvissä ajoin 9-10 kk ennen päätapahtumaa ja se on hyvä asia jatkuvan kehityksen kannalta. Johtoryhmässä työskentely varsin vapaata ja aikanani olleet vastuulliset vaikuttivat varsin sopivilta tehtäviinsä. Yhteishenki on kaiken tärkeintä ja sitä tuntui löytyvän. Itse olisin varmasti jatkanut vielä usean vuoden tehtävässä, mutta historiani ulottuu aina 60-luvulle asti leiriläisenä, niin katsoin parhaaksi tehdä tilaa nuoremmalle sukupolvelle. Suurin syy varmasti lopettamiselleni on kuitenkin leirin viemä viikko omasta kesälomasta keskellä parhainta suomen suvea.
Jyri Leppäkoski (kirjoitettu syksyllä 2008)
Pitkiksen leiriläinen 60- ja 70-luvulla, kouluttajana 80-, 90- ja 2000 luvulla sekä turvallisuuspäällikkö 2007-2008
Pitkis järjestely 2009-
Markku Koppelomäki
Pitkiksen järjestelyryhmä 2007-2008 ja järjestelypäällikkö 2009-
Pitkis-turvallisuus 2009-2018
Toni Laine
Pitkis-leiriläinen 1990-luvulla
Salibandyn lajijohtaja 2003-2008
Pitkiksen turvallisuuspäällikkö 2009-2018
Muut tehtävät 2019-
